Nämä meidän blogit ovat olleet vähän levellään eri osotteissa, jotenka kootaanpas niitä vanhempia juttuja nyt tänne. Seuraavassa tarinaa Hong Kong - KL -Borneo -Macao reissusta.
sunnuntai 14.12.20008
no niin,
Nyt ollaan saatu onnellisesti vaihdettua mannerta. Matkamme alkoi oulusta blue1sen myohastymisella (marianne toistahan siita hieman varoittelikin) ..bangkokin koneeseen ehdittiin kuitenkin vallan mainiosti. Jotenkin ilari oli ilmeisesti onnistunut sotkemaan asiat niin, etta jouduimme matkustamaan ykkosluokassa, nyyh. Olipas niin miellyttava pitkan matkan lento, etta vaikeaa tyytya enaa vahempaan.. :)
Hongkongin kone lahti ajallaan ja kentalta lahti tihealla tahdilla junia kohti keskustaa..helppoa kuin mika.. yopymispaikka loytyi paikallisen mummon luota isosta kerrostalosta..Nelioita ei yhtaan ylimaaraista, eli hieman vajaa 10..huoneessa oli kuitenkin vessa ja "suihku", joten voi mita luksusta. Majapaikka taisi olla hieman epavirallisempaa laatua, silla ei puhettakaan etta kukaan olisi ollut kiinnostunut henkkareista tai muusta sellaisesta niin kuin yleensa.. Sanky oli mallia futon (lue vaneri), mutta ei siita sen enempaa, ilarin selka joutui koville. Yosyonnilla taytyi tietysti kayda Temple streetin night marketin katukeittiossa..voi mita herkkua!! oikeesti.
Ja nyt ollaan juuri puksuteltu star ferry lautalla hong kong islandin ja kowloonin valia..seuraavana tavoitteena loytaa jotain herkullista purtavaa. Yo paatettiin viettaa hieman edellista mukavammin ja loysimme laadukkaamman kortteerin.
Huomenna nena kohti Kuala Lumpuria.
ps. Havaintoja hong kongista: Bussit, metrot, taksit halpoja. Olut kallista. Pyoratuoleja katukuvassa niinkuin olisivat muotia. Ei arsyttavia hey mister, cheap, cheap, only for you -huutoja. Talla hetkella varsin passeli ilmasto, noin 20 C. Jouluhossotysta ei paase karkuun taallakaan. Taytynee siis lahtea muihin maisemiin, eli malesiaa kohti.
Mukavaa alkavaa tyoviikkoa vain kaikille...ja laittakaahan lamminta paalle, niin ette vilustu 8)
maanantai 15.12. 2008
Selamat,
Olemme tukeneet paikallista halpalentoyhtiota matkustamalla kuvankauniiseen Kuala Lumpuriin, Malesian sydameen. Kaupungin syke tykyttaa vilkkaimmin juuri Chinatownin kaupunginosassa, johon paatimme majoittua. Huoneemme on kuin tikkurilan varikartta, violetin ja vaaleanpunaisen savyista. Juuri sita mita toivoimme. Ja kun luulimme, etta mikaan ei enaan voisi muuttua paremmaksi, hymyilee vastaanottotiskin takaa hehkea transseksuaali moreine aanineen. Paatos huoneen vuokraamisesta oli siis helppo tehda.
Huomenna retkikuntamme suuntaa valloittamaan keskustaa, eli KLCC:a. Luvassa siis hikea, pullovetta ja suuria tunteita.
keskiviikko 17.12.2008
Taalla taas,
Alkaa olla jo aika siirtya suurkaupunkien sykkeesta hieman valjemmille vesille. Aamusella lahtee lento kohti borneaota. Sanottaisiinko nain, etta kuala lumpurin nakemiseen riittaa vallanmainiosti pidennetty viikonloppu. halpoja ostoksia voisi tehda vaikka kuinka paljon, mutta kukapa sellaista rinkkaa jaksaisi enaa loppumatkasta kannella..tuliaiset tulee siis jaamaan hieman vahemmalle..
nyt yritetaan laittaa niita kuvia, katsotaan miten kay..yritys hyva kymmenen, mutta ei onnistu. Kone jumittaa aika mukavasti ja kuvatiedostot on isoja..katsotaan jos loytyisi jostain joskus hieman nopeampi kompuutteri..
perjantai 19.12.2008
Orang-Utan Rehabilitation Centre, Sepilok
Nyt aletaan paasta suurkaupunkien jalkeen kohti oikeaa asiaa eli viidakkokirjan seikkailuja. Matka tanne Sandakaniin sujui oikeinkin mukavasti paikallisten kanssa. Meinasi vain kayda aamuheratyksen kanssa hieman ohraisesti..ei nimittain heratty heratyskelloon, jonka piti soida 03.30am. tiedetaan ettei mikaan herkullisin aika nousta ylos ja varsinkin meille, jotka tunnetusti niin mielellaan nukkuisivat aamulla pitkaan. Joku ihme kuitenkin mannan heratti tasan neljalta ja jo viidessa minuutissa huomasimme istuvamme taksissa kohti paikallista bussiterminaalia. Bussi kohti kenttaa lahti noin minuutti sen jalkeen kun oltiin paasty kyytiin. Homma hoidossa siis :)
Orankireissukin sujui loppujen lopuksi hyvin, kun koko paivan kestanyt sade loppui juuri kun orangit tulivat nakosalle. Meilla kun ei tietystikkaan ollut reissussa mukana mitaan sadekamppeita (jatetiin ne odottelemaan rinkkoihin). Matka 25km paassa olevaan orankien kuntoutuskeskukseen kesti tunteroisen. Paikallisella bussilla ajeltiin ovet sepposen selallaan ja porukkaa hyppi kyytiin milloin mistakin. Melkoisen vauhdikasta menoa ja komeat diesel lemahdukset joka kaasunpainalluksen jalkeen.. :)
Huomenna paastaan sitten paakallopaikalle eli Kota Kinabalulle. Siella on tarkoitus majailla hieman pidempaan, eli joulun ja ehkapa jopa uuden vuoden yli. Huomenna pitaisi koittaa aamulla hommata itsemme sinne lahtevaan busiin. Matkan pitaisi kestaa noin 6tuntia, joten istumista tiedossa. Toivottavasti mahan kanssa ei ole ongelmia, silla silloin ei matkaan lahto onnistu. Yllattavan hyvin on mennyt, mahan kanssakin siis!
Palataan seuraavan kerran asiaan Kota Kinabalulta.
maanantai 22.12.2008
Hari Krismas...vai mikahan se oli..
10 paivaa ollaan oltu matkalla ja alun tiiviimman matkustamisen jalkeen ollaan asetuttu aloilleen. Paikan nimi on Kota Kinabalu. Tanne tultiin bussilla Sandakanista ja taytyy todeta, etta se oli eras tympeimmista bussimatkoista ever. Reitti pujotteli vuoristossa ylos alas ja sivulta sivulle, taustalla soi karaokena Malesialainen versio Roomeosta ja Juliasta. Perilla Kinabalulla oltiin iltapaivalla reilun kuuden tunnin rattoisan bussimatkan jalkeen. Sitten alkoi hienoiset vastoinkaymiset: perjantai paiva, viikonloppu tulossa --------> kaikki majapaikat taynna, meilla ei tietenkaan mitaan ennakkovarauksia. Alkaa satamaan vetta ja me lapsyttelemme reput ja rinkat selassa ympari kaupunkia olemattoman kartan kera. Lopulta kuitenkin majapaikka loytyy, kaiken lisaksi jopa hyva ja sopuhintainen.
Tanaan kaytiin katsastamassa laheisen saaren Pulau Sapin rannat ja snorklaus mahdollisuudet. Jopa Manna snorklasi, tosin saikahti aina kun naki kalan. Ja siellahan siis ei juuri muuta ollutkaan kuin kaloja. Sapin lisaksi tassa lahistolla on nelja muutakin saarta, kaikki parinkymmenen minuutin venematkan paassa. Onneksi on aikaa koluta ne kaikki.
Tanaan kaytiin myos sinetoimassa aikomuksemme kiiveta mt. Kinabalulle. Vaatimuksena sille majapaikan saaminen 3000m korkeudessa olevasta Laban ratasta. Naita kuluja ei sitten paivabudjettiin lasketa.( bujetti ollut malesiassa 30e/paiva) Suunnitelma on tama; tapaninpaivana lahdemme aamulla 0700 kohti Kinabalun kansallispuistoa josta reitti vuorelle lahtee. Ensimmaisen paivan kiipeilyn pitaisi olla ohi 6-8 tunnissa, jonka jalkeen majoitutaan sinne Laban rataan. Siella levataan vain hetki, silla lahto kohti huippua on jo klo 0300. Jos kaikki menee nappiin, pitaisi meidan olla vuoren huipulla katsomassa kun aurinko nousee borneon ylle. Korkeutta vuorella on siis kaikkiaan 4095m.
Kinabalu kuittaa, lahdemme etsimaan pipoja ja hanskoja vuorenvalloitusta varten.
perjantai 28.12.2008
Mt. Kinabalu
Tehtava suoritettu. Reissusuunnittelun alkuvaiheista asti oli selvaa, etta haluamme kiiveta kaakkois-aasian korkeimmalle vuorelle...ja nyt se on siis tehty.
Kiipeily urakka alkoi yhdessa Hongkongilaisen pariskunnan kanssa, jotka tosin jaivat jalkeen jo alkumetreilla. Olivat kuulemma toimistohommissa....yhteinen oppaammekin nahtiin vasta puolivalinkrouvissa,Laban Ratassa. Maisema muuttui alun viidakosta kokoajan kivikkoisemmaksi. Lampotila oli kiivettaessa suht siedettava n.15c. Rankkaa se oli silti. Laban ratalle saavuttiin noin 4, 5 tunnin kiipeilyn jalkeen. Matka oli lahes 100% ylamakea. Valilla mieleen ponnahti ajatus, etta mika kumma saa ihmisen tekemaan tallaista, vapaaehtoisesti.
Laban ratalla syotiin maittava paivallisbuffetti, jonka jalkeen valuttiin nukkumaan ihaniin dormeihin. Heratys oli n. 01.45, koska huipulle piti lahtea jo 0230. Sattuipa tietenkin niin somasti, etta ulkona satoi vetta. Olosuhteet olivat siis otolliset; pimeaa, markaa, liukasta. Matkaan siis. Alkumatka oli viela kohtuullista kuljettavaa. Puolessavalissa homma muuttui ja ruvettiin nousemaan ylospain koysien avulla. Lisamausteen nousuun toi kokoajan kylmeneva ja oheneva ilma. Viimeisen tunti noustiin tahtia 5m ylos ja tauko, koska niukan hapensaannin takia alkoi puuskuttamaan todella nopeasti. Huipulle saavuttiin 05.15, eli oikeastaan 45min ennen laskettua aikaa. Aurinko nousi kuuden jalkeen, eli nyt jouduimme varjottelemaan kylmissaan vuorenhuipulla lahes tunnin. Samaan aikaan auringon kanssa nousi myos pilvet jotka blokkasivat suurimman osan maisemista, mutta fiilis oli kuitenkin huikea. Hypotermian ensioireet kuitenkin vaivasivat erityisesti Mannaa, jolla kylmyys alkoikin yhtaakkia muuttua lammontunteeksi. Muutenkin rouvan muistikuvat huipulta ovat hieman hatarat.
Alaspainmeno se vasta riemukasta etureisitreenia olikin, lisaksi ymmarsi miksi vuorta noustaan pimeassa. Oli nimittain aika jyrkkia pudotuksia, hyva siis etta niita ei noustessa nahnyt. Olis voinut menna pupu poksyyn, niinkuin aika monella menikin. Laban Ratalla soimme aamupalan, joka tuli erittain tarpeeseen. Kaikki energiat oli kaytetty. Tukevan ruoan jalkeen oli hyva lahtea jatkamaan matkaa alas, joka vei jaloista ne viimeisetkin voimat. Takaisin lahtoruudussa oltiin vajaa kolme tuntia laban ratasta lahdon jalkeen. Viela yksi asia oli kuitenkin ratkaisematta, kyyti takaisin Kota Kinabaluun. Paadyimme odettelamaan tienvarteen linjuriautoa. Toinen vaihtoehto olisi ollut sikakallis taxi. Noh, taas kavi niin, etta paadyttiin paikallisen perusjampan (Jefrey?) corollan kyytiin ja niin saastimme pitkanpennnin.
maanantai 5.1.2009
Hellou,
Muutamia paivia onkin nakojaan kulunut jo aikasemmasta paivityksesta, joten kertaillaanpas hieman retkikunnan tapahtumia. Eli palataanpas Malesiaan. Kota kinabalusta siirryimme Labuanin saarelle, joka ei oikeastaan juuri muuta tarjonnut, kuin verovapaat ostokset. Erityisesti oluen verovapaus lammitti kovasti retkikunnan miespuolista edustusta. Pullon hinta pyori siina 0,20e hujakoilla. Labuanilla tuntui etta aika olisi pysahdyksissa, joten vietimme aikamme paaosin syoden ja juoden hyvin. Labuanilta matka jatkui Macaolle...
...ja Macaohan olikin sitten aivan eri maata, aivan kuin Las Vegas pienoiskoossa. Casinot haikaisivat silmia sen verran, etta kukkaron nyorit loystyivat hetkellisesti ja loysimme itsemme makaamassa luxusluokan hotellihuoneesta. Itse casinoille emme kuitenkaan menneet, koska emme osanneet paattaa mitka monista kalliista juhlavaatteistamme olisimme laittaneet ylle. Eilen, eli 4. paiva tultiin siis takaisin tanne Hong Kongiin, tarkemmin sanottuna Causeway bayhin. Eilinen meni shoppaillessa ja tanaan olisi tarkoitus menna victoria peakille katselemaan maisemia. Ja huomenna, niin, olisi tarkoitus lahtea kotia kohti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti