Tama paiva on kulunut sangen leppoisissa merkeissa, olimme nahkaas maalla. Tai no, maalla ja maalla, mutta ainakin pois suur Tokion vilkeesta. Hyppasimme aamulla junaan, joka vei meidat Takaosanin kylapahaseen. Sielta polku/polut johdattivat meidat kohti huimaa mt. Takaon 599m huippua. Onneksemme olemme huippukunnossa, joten vuoriston ohut ilma ei meita hyydyttanyt. Kelikin oli mita parahin, aurinko paistoi ja nakyvyytta oli mukavasti, aina mt. Fujille asti. Soppeli paivaretki kaikinpuolin, ainakin tahan hetkeen.
Suunnitelmat elavat. Alkuperaisena ajatuksena oli lahtea Hakonen luonnonpuistoihin tallailemaan, mutta paatimmekin menna Kobeen. Kobe on meille tyypillinen kosmopoliittien keskus, Kansain "maakunnassa". Hakonen reissu kaatui todella olemattomaan majoitustarjontaan. Pahuksen uusivuosi haittona. Kobehan on tunnettu hyvasta haranlihasta, seka reilu kymmenen vuotta sitten tapahtuneesta iiisosta maanjaristyksesta. Paikat on kuulemma vuosikymmenessa korjattu taysin.
Japanin junapassit lunastimme tanaan JRn konttorista ja mita kummaa silmamme nakivatkaan. Nama elavat taalla vuotta 23, tai niin tati sen passiin raapusti. Tieto tuli hieman puskista, silla luullaksemme vain kiinalaiset elelevat omia aikojaan nailla kulmilla.
Nyt suunnataan uudenvuoden illalliselle, johon sisaltyy sushia, olutta, viinia ja suklaata. Niin ja hyvaa seuraa tietenkin.
-I&M-
perjantai 31. joulukuuta 2010
torstai 30. joulukuuta 2010
fear and loathing at the fishmarket
Tjanare!
No nyt on metroiltu oikein olantakaa. Ilarikin paasi jo paikallisten tavoille ottamalla pienenpienet ninjaunet asemien valilla..tehokasta kansaa nama japanialaiset, siihen kai se ilarikin tahtasi. Taman paivan tarkempana osoitteena oli Tsukijin kalahalli, joka vaikutti jatkuvan silmankantamattomiin. Siella myos myytiin niita silmia ja oli siella niita kalojakin ja rapuja ja simpukoita ja mustekalaa ja mita lienee muuta . Merenelavia nimittain myydaan kyseisessa pikkupuodissa 700 000 tonnia vuodessa, arvoltaan 5,5 mrd dollaria. Ehdittiinpa muuten hallissa yhta tappeluakin todistaa, eli isoista rahnoista on kyse.
Kalanhajuisina jatkoimme matkaa kohti Roppongia, jossa kosmopoliitti tokiolaiskansa kohtaa. Tunsimme siis heti kuuluvamme joukkoon. Armani, Gucci ja Versace.. best my friends! Horpattiin aamukahvit ja jatkettiin matkaa.
Tassa valissa eilisesta sen verran, etta kaytiin tutustumassa imperial palaceen, joka tietty meidan tuurilla oli juuri viikon mittaisella joululomalla, eｌi no entrance luki kaikilla porteilla. Saimme kuitenkin hupimme katselemalla palacea ympari juoksevia lenkkeilijoita ja arvoimalla heidan juoksutyylejaan. Ohjausta kaipaisi moni kipittelija. Tyydyttiin kuitenkin vain tarkkailemaan tilannetta.
Kohti Shinjukua ja samalla tiheimmin asuttua tokion osaa. Pilvenpiirtajia toisensa peraan ja ihmisia hullunlailla. Kuten tiedamme ilarihan tallaisista ruuhkista saa suuren suurta nautintoa. Pisteet kylla herralle, silla yllattavankin hyvin pystyy kavelemaan rauhallisesti ihmisten perassa, kiilaamatta, tonimatta ja vuoroaan odottamalla. Kylmahermoinen kaveri! Taalla muuten oikeasti maltetaan odottaa vuoroaan ja seistaan kiltisti parijonossa, vaikka kukaan ei siihen varsinaisesti maaraa. Jarjestelmallista toimintaa.
Kallista kun kaikki on, niin ajateltiin tehda pieni iltalenkki Tokyo Bayn suuntaan ja saastaa samalla muutamia euroja. Ylihinnoiteltu uusi metroyhteys jai siis testaamatta ja ovelina kettuina lahdimmekin kavelemaan kohti olettetua rantaa. Loppuihan ne pilvenpiirtajatkin ja loytyi myoskin meri. Rainbow bridgea paasimme ihailemaan illan hamyssa hieman kauempaa mantereelta. Sitten akkia vatsakurnien kotia kohti. Nurkiltamme loytyy varsin mainio "pikaruokala", jossa ruuat onneksemme kuvattu. Menusta on sitten helppo osoittaa, etta mita haluaa ottaa. Ruaan raaka-aineet tosin nuudelia tai riisia lukuunottamatta jaavat hieman epaselviksi. Hyvaa kuitenkin on!
Huomenna halutaan jo ottaa vahan etaisyytta tahan kaupunkielamaan ja suunnataan hieman valjemmille vesille paivaksi. Lenkkarit jalkaan ja luontopolulle!
Hauskaa uutta vuotta immeisille!
No nyt on metroiltu oikein olantakaa. Ilarikin paasi jo paikallisten tavoille ottamalla pienenpienet ninjaunet asemien valilla..tehokasta kansaa nama japanialaiset, siihen kai se ilarikin tahtasi. Taman paivan tarkempana osoitteena oli Tsukijin kalahalli, joka vaikutti jatkuvan silmankantamattomiin. Siella myos myytiin niita silmia ja oli siella niita kalojakin ja rapuja ja simpukoita ja mustekalaa ja mita lienee muuta . Merenelavia nimittain myydaan kyseisessa pikkupuodissa 700 000 tonnia vuodessa, arvoltaan 5,5 mrd dollaria. Ehdittiinpa muuten hallissa yhta tappeluakin todistaa, eli isoista rahnoista on kyse.
Kalanhajuisina jatkoimme matkaa kohti Roppongia, jossa kosmopoliitti tokiolaiskansa kohtaa. Tunsimme siis heti kuuluvamme joukkoon. Armani, Gucci ja Versace.. best my friends! Horpattiin aamukahvit ja jatkettiin matkaa.
Tassa valissa eilisesta sen verran, etta kaytiin tutustumassa imperial palaceen, joka tietty meidan tuurilla oli juuri viikon mittaisella joululomalla, eｌi no entrance luki kaikilla porteilla. Saimme kuitenkin hupimme katselemalla palacea ympari juoksevia lenkkeilijoita ja arvoimalla heidan juoksutyylejaan. Ohjausta kaipaisi moni kipittelija. Tyydyttiin kuitenkin vain tarkkailemaan tilannetta.
Kohti Shinjukua ja samalla tiheimmin asuttua tokion osaa. Pilvenpiirtajia toisensa peraan ja ihmisia hullunlailla. Kuten tiedamme ilarihan tallaisista ruuhkista saa suuren suurta nautintoa. Pisteet kylla herralle, silla yllattavankin hyvin pystyy kavelemaan rauhallisesti ihmisten perassa, kiilaamatta, tonimatta ja vuoroaan odottamalla. Kylmahermoinen kaveri! Taalla muuten oikeasti maltetaan odottaa vuoroaan ja seistaan kiltisti parijonossa, vaikka kukaan ei siihen varsinaisesti maaraa. Jarjestelmallista toimintaa.
Kallista kun kaikki on, niin ajateltiin tehda pieni iltalenkki Tokyo Bayn suuntaan ja saastaa samalla muutamia euroja. Ylihinnoiteltu uusi metroyhteys jai siis testaamatta ja ovelina kettuina lahdimmekin kavelemaan kohti olettetua rantaa. Loppuihan ne pilvenpiirtajatkin ja loytyi myoskin meri. Rainbow bridgea paasimme ihailemaan illan hamyssa hieman kauempaa mantereelta. Sitten akkia vatsakurnien kotia kohti. Nurkiltamme loytyy varsin mainio "pikaruokala", jossa ruuat onneksemme kuvattu. Menusta on sitten helppo osoittaa, etta mita haluaa ottaa. Ruaan raaka-aineet tosin nuudelia tai riisia lukuunottamatta jaavat hieman epaselviksi. Hyvaa kuitenkin on!
Huomenna halutaan jo ottaa vahan etaisyytta tahan kaupunkielamaan ja suunnataan hieman valjemmille vesille paivaksi. Lenkkarit jalkaan ja luontopolulle!
Hauskaa uutta vuotta immeisille!
tiistai 28. joulukuuta 2010
Automaattien luvattu maa
No niin, Tokioon on paasty kohtuullisen mukavasti menneen n.10h lennon jalkeen. Paikalle tultiin toki suomalaiselle joukkoliikenteelle tyypillisesti reilun tunnin myohassa. Ensimmainen ilta meni melkolailla tasatessa aikaeroa ja tutustelemalla naapurustoon.
Maailman toiseksi suurinta metroverkostoa lahdettiin tanaan testaamaan oikein urakalla, ja taytyy sanoa etta tanaan se oli lahella vieda voiton, mutta huomenna sen monimutkaisuus aiotaan jo nujertaa. Sujuvaa kylla, jarjestelmallista ehdottomasti, yksinkertaista...no jaa.
Paivan epistola alkoi Uenon kaupunginosasta, joka meita kulttuurin suurkuluttajia eritoten lammitti ja ihastutti. Tarjolla olisi ollut monenlaista museota ja kulttuuritarjontaa, mutta talla kertaa nama kuitenkin ohitettiin aika sujuvasti. Taman lisaksi uenosta loytyy Tokion harvoja, muualla aasiassa tyypillisia basaari tyyppisia katuja. Kulinaristi toki osaa arvostaa myos kuivatetun kalan herkullista aromia.
Metroajelut veivat meidat seuraavaksi Asakusaan, jossa on jonkin verran sailynyt vanha kulttuuri. Parhaiten tama oli nahtavissa riksakyydeissa, joihin ei muualla tormatty. Mielenkiintoinen detaili loytyi kahvilasta jossa ei tupakoiville oli tehty oma karsina ja possyttelijoille oli varattu kaikki muu tila.
Juna kulkee...ja maaranpaana oli Ginza. Ginzasta loytyi mm. Sony building jossa paasi hypistelemaan kasissaan kaikkea uutta ja hienoa mita kyseinen lafka on viimeaikoina valmistanut. Verovapaasti olisi saanut jeneja sinne tuhlata, mutta harmiksi oli luottokortti hotellilla. Olis voinu tulla kallista.
Akihabara a.k.a. Electric town oli paivan viimeinen etappi. Paikka on Tokion norttien ja anime fanien keskittyma. Elektroniikkaliike saa tuolla aivan kasittamattomat mittasuhteet. Kerroksia kerroksen peraan kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta. Valinnanvaraa yhdelle laitteelle lahes koko Stockmannin verran. Kova 3D buumi nayttaa jaappanilaisia koettelevan, silla yhtaan ns. normi telkkua ei ollu hyllyissa. 3D LEDia sen olla pitaa. Maksoi mita maksoi. (n.7000e) Toki jotain halpaa sai jopa viidella donalla.
Hinnat tosiaan on taalla suht kohdillaan, oikeestaan melkein samat kuin Suomessa. Jotkut asiat kalliimpaa jotkut halvempaa. Ruokaan voi taalla tuhlata hullunlailla tai syoda kuin kadunmies. Jalkimmainen on meidan valinta. Asiallisen nuudeli tai riisi safkan saa 3-5 eurolla jostain pienesta "pystarista". Tanaan maksettiin ruoka automaattiin ja kupongilla sai tiskilta kupin riisia ja tunnistamaton lihaa. Kuinka tehokasta, kun ei tarvi asiakkaita edes rahastaa. Elakoon automaatit.
Huomenna matkta jatkuu johonkin pain Tokiota, viela ei tiedeta mihin. Valitaan joku mukavan kuuloinen metropysakki ja mennaan ihmettelemaan.
ps. kasittamattoman avuliaita ja ystavallisia ihmisia nama nipponilaiset
_i&m_
Maailman toiseksi suurinta metroverkostoa lahdettiin tanaan testaamaan oikein urakalla, ja taytyy sanoa etta tanaan se oli lahella vieda voiton, mutta huomenna sen monimutkaisuus aiotaan jo nujertaa. Sujuvaa kylla, jarjestelmallista ehdottomasti, yksinkertaista...no jaa.
Paivan epistola alkoi Uenon kaupunginosasta, joka meita kulttuurin suurkuluttajia eritoten lammitti ja ihastutti. Tarjolla olisi ollut monenlaista museota ja kulttuuritarjontaa, mutta talla kertaa nama kuitenkin ohitettiin aika sujuvasti. Taman lisaksi uenosta loytyy Tokion harvoja, muualla aasiassa tyypillisia basaari tyyppisia katuja. Kulinaristi toki osaa arvostaa myos kuivatetun kalan herkullista aromia.
Metroajelut veivat meidat seuraavaksi Asakusaan, jossa on jonkin verran sailynyt vanha kulttuuri. Parhaiten tama oli nahtavissa riksakyydeissa, joihin ei muualla tormatty. Mielenkiintoinen detaili loytyi kahvilasta jossa ei tupakoiville oli tehty oma karsina ja possyttelijoille oli varattu kaikki muu tila.
Juna kulkee...ja maaranpaana oli Ginza. Ginzasta loytyi mm. Sony building jossa paasi hypistelemaan kasissaan kaikkea uutta ja hienoa mita kyseinen lafka on viimeaikoina valmistanut. Verovapaasti olisi saanut jeneja sinne tuhlata, mutta harmiksi oli luottokortti hotellilla. Olis voinu tulla kallista.
Akihabara a.k.a. Electric town oli paivan viimeinen etappi. Paikka on Tokion norttien ja anime fanien keskittyma. Elektroniikkaliike saa tuolla aivan kasittamattomat mittasuhteet. Kerroksia kerroksen peraan kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta. Valinnanvaraa yhdelle laitteelle lahes koko Stockmannin verran. Kova 3D buumi nayttaa jaappanilaisia koettelevan, silla yhtaan ns. normi telkkua ei ollu hyllyissa. 3D LEDia sen olla pitaa. Maksoi mita maksoi. (n.7000e) Toki jotain halpaa sai jopa viidella donalla.
Hinnat tosiaan on taalla suht kohdillaan, oikeestaan melkein samat kuin Suomessa. Jotkut asiat kalliimpaa jotkut halvempaa. Ruokaan voi taalla tuhlata hullunlailla tai syoda kuin kadunmies. Jalkimmainen on meidan valinta. Asiallisen nuudeli tai riisi safkan saa 3-5 eurolla jostain pienesta "pystarista". Tanaan maksettiin ruoka automaattiin ja kupongilla sai tiskilta kupin riisia ja tunnistamaton lihaa. Kuinka tehokasta, kun ei tarvi asiakkaita edes rahastaa. Elakoon automaatit.
Huomenna matkta jatkuu johonkin pain Tokiota, viela ei tiedeta mihin. Valitaan joku mukavan kuuloinen metropysakki ja mennaan ihmettelemaan.
ps. kasittamattoman avuliaita ja ystavallisia ihmisia nama nipponilaiset
_i&m_
torstai 23. joulukuuta 2010
Turning Japanese
Nenä vuotaa, kurkku on karhea ja mukissa höyryää kuuma rommi. Siinä lähtökohtia tulevalle Japanin valloitukselle. Kaiken joulutäpinän keskellä valmistautuminen tulevaan reissuun on ollut ehkä vähäisintä ikinä, mutta mitäpä tuota liikoja suunnittelmia tekemään, uusiksi ne kuitenkin menee sitten perillä.
Jonkinlainen suunnitelma meillä kuitenkin on olemassa. Aluksi pitäisi siis körötellä Skeidalla Helsinkiin, johon se jääkiin talvehtimaan reissun ajaksi. Tällä kertaa ollaan satsattu suoriin lentohin, eli Helsingistä lennetään suoraan Tokioon. Aikamme kun on Tokiota tutkittu pitäisi edetä Hakoneen, josta löytyy iso vuoristoinen luonnonpuisto...jos löytyy. Seuraavina etappeina toimii Nara, Kioto ja Osaka. Kahdesta ensin mainitusta pitäisi löytyä sitä aitoa Jaappanialaista kultturellia atmosfääriä. Osakasta sitten lennetäänkin jo takaisin Härmään. Kahdessa viikossahan ei ehdi kuin vähän pintapuolta kraapasta, mutta parempi sekin kun ei mitään.
Noh, vielä syödään rosollit ja raviolit täällä paukkupakkasen keskellä, mutta pian taas mennään.
BANZAI!
-I-
Tilaa:
Kommentit (Atom)