No niin, Tokioon on paasty kohtuullisen mukavasti menneen n.10h lennon jalkeen. Paikalle tultiin toki suomalaiselle joukkoliikenteelle tyypillisesti reilun tunnin myohassa. Ensimmainen ilta meni melkolailla tasatessa aikaeroa ja tutustelemalla naapurustoon.
Maailman toiseksi suurinta metroverkostoa lahdettiin tanaan testaamaan oikein urakalla, ja taytyy sanoa etta tanaan se oli lahella vieda voiton, mutta huomenna sen monimutkaisuus aiotaan jo nujertaa. Sujuvaa kylla, jarjestelmallista ehdottomasti, yksinkertaista...no jaa.
Paivan epistola alkoi Uenon kaupunginosasta, joka meita kulttuurin suurkuluttajia eritoten lammitti ja ihastutti. Tarjolla olisi ollut monenlaista museota ja kulttuuritarjontaa, mutta talla kertaa nama kuitenkin ohitettiin aika sujuvasti. Taman lisaksi uenosta loytyy Tokion harvoja, muualla aasiassa tyypillisia basaari tyyppisia katuja. Kulinaristi toki osaa arvostaa myos kuivatetun kalan herkullista aromia.
Metroajelut veivat meidat seuraavaksi Asakusaan, jossa on jonkin verran sailynyt vanha kulttuuri. Parhaiten tama oli nahtavissa riksakyydeissa, joihin ei muualla tormatty. Mielenkiintoinen detaili loytyi kahvilasta jossa ei tupakoiville oli tehty oma karsina ja possyttelijoille oli varattu kaikki muu tila.
Juna kulkee...ja maaranpaana oli Ginza. Ginzasta loytyi mm. Sony building jossa paasi hypistelemaan kasissaan kaikkea uutta ja hienoa mita kyseinen lafka on viimeaikoina valmistanut. Verovapaasti olisi saanut jeneja sinne tuhlata, mutta harmiksi oli luottokortti hotellilla. Olis voinu tulla kallista.
Akihabara a.k.a. Electric town oli paivan viimeinen etappi. Paikka on Tokion norttien ja anime fanien keskittyma. Elektroniikkaliike saa tuolla aivan kasittamattomat mittasuhteet. Kerroksia kerroksen peraan kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta. Valinnanvaraa yhdelle laitteelle lahes koko Stockmannin verran. Kova 3D buumi nayttaa jaappanilaisia koettelevan, silla yhtaan ns. normi telkkua ei ollu hyllyissa. 3D LEDia sen olla pitaa. Maksoi mita maksoi. (n.7000e) Toki jotain halpaa sai jopa viidella donalla.
Hinnat tosiaan on taalla suht kohdillaan, oikeestaan melkein samat kuin Suomessa. Jotkut asiat kalliimpaa jotkut halvempaa. Ruokaan voi taalla tuhlata hullunlailla tai syoda kuin kadunmies. Jalkimmainen on meidan valinta. Asiallisen nuudeli tai riisi safkan saa 3-5 eurolla jostain pienesta "pystarista". Tanaan maksettiin ruoka automaattiin ja kupongilla sai tiskilta kupin riisia ja tunnistamaton lihaa. Kuinka tehokasta, kun ei tarvi asiakkaita edes rahastaa. Elakoon automaatit.
Huomenna matkta jatkuu johonkin pain Tokiota, viela ei tiedeta mihin. Valitaan joku mukavan kuuloinen metropysakki ja mennaan ihmettelemaan.
ps. kasittamattoman avuliaita ja ystavallisia ihmisia nama nipponilaiset
_i&m_
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti